Oppimisen teoriaa

Oppimisympäristö ja motivaatio

 

Viikkosuunnitelmamme ohjelma painottuu erilaisiin vierailuihin. Laitoksissa vierailu tuo oppilaat uudenlaiseen oppimisympäristöön, joka parhaimmassa tapauksessa lisää oppilaiden mielenkiintoa käsiteltävään asiaan. Kuten Järvelä ym.(2006) toteavat, motivaatiolla on tilannesidonnainen ominaisuus, eli oppimisympäristöllä on merkittävä vaikutus oppilaan motivaatioon. Vierailujen yhteydessä päästään käytännössä näkemään, miten esimerkiksi tuulivoimaa tuotetaan.

  

   Vaihtoehtoiset oppimisympäristöt tuovat oppilaille myös uusia näkökulmia oppimiseen; oppimista ei tapahdu ainoastaan luokkahuoneen sisällä, vaan oppia voi myös vaikkapa pyöräretkellä tai paperitehdasta kierrettäessä. Vierailut ja pyöräretket edustavat informaaleja oppimisympäristöjä (Hyvönen 2009). Aina uutta tietoa ei myöskään tarvitse lukea oppikirjoista, vaan alan asiantuntija voi mielenkiintoisella tavalla kuvata teknologista maailmaa. Omakohtaisten kokemusten perusteella puhuttu tieto jää paremmin mieleen kuin luettu tieto. Tämä on tietenkin yksilöllistä, sillä jokainen oppii parhaiten omalla tavallaan.

 

Tiedon kumuloituminen

 

Viikon aikana käsittelemämme aihealueet eivät saisi jäädä oppilaiden mieleen kokonaan irrallisina kokonaisuuksina. Opettajan on pyrittävä siihen, että oppilaat muodostaisivat kokonaiskuvan viikon vierailuista ja tehdyistä tehtävistä; kaikki viikon aikana käsitellyt osa-alueet nivoutuvat yhteen ja ovat osa Oululaista teknologiaa. Tähän pyrimme konkreettisesti Teknovihkon avulla, johon kerätään viikon aikana saatavaa materiaalia ja oppilaiden omia ajatuksia. Viikon lopuksi käymme viikkoa läpi vihkon avulla painottaen kokonaiskuvan hahmottamista. Tässä kaikessa on kyse tiedon kumuloitumisesta (Järvelä ym. 2006): aikaisemmin opittu tieto yhdistetään uuteen tietoon.

 

Tutkiva oppiminen ja jaettu asiantuntijuus

 

Suurin osa viikon aikana tehdyistä tehtävistä suoritetaan ryhmässä tai pareittain. Esimerkiksi siltojen rakentamistehtävässä painottuu ryhmän jäsenten välinen yhteistyö ja ongelmien ääneen pohtiminen. Jäsenten asettamat ongelmat ja kysymykset vievät projektia eteenpäin ja yhteistuumin päästään usein parempiin tuloksiin kuin mihin ryhmän jäsenet olisivat yksinään päässeet. Parityöskentely vierailujen aikanakin on perusteltua. Vierailun aikana uutta asiaa tulee melko paljon, joten parit voivat auttaa toisiaan muistamaan asioita; toinen muistaa jonkin asian kun taas toiselle jäi jokin toinen asia paremmin mieleen. Parettain tehdyissä tehtävissä käy omien kokemustemme mukaan usein niin, että oppilaat opettavat toinen toistaan. Lapsen on usein helpompi ymmärtää joku asia lapsen kielellä kerrottuna kuin opettajan kertomana.

 

   Tutkivaan oppimiseen liittyy läheisesti jaettu asiantuntijuus sekä ongelmien asettaminen ja tehtyjen johtopäätösten kriittinen arviointi (Järvelä ym. 2006). Tähän pyritään myös Oulun teknologiaviikon aikana. Kriittistä arviointia tarvitaan muun muassa siltojen pienoismallien rakentamisessa; oppilaiden on arvioitava, kestääkö rakennettu silta riittävästi painoa vai onko jokin toinen silta vieläkin kestävämpi.

 

Oppimisen reflektointi ja metakognitio

 

Teknovihko toimii osaltaan myös pohdintavihkona. Tarkoituksena on, että oppilas pohtii teknologiaan liittyviä asioita ja samalla pohtii myös, mitkä asiat ovat olleet hankalia ja mitkä helppoja asioita oppia. Oman oppimisen reflektoinnin kautta oppilas pikkuhiljaa tiedostaa omat hyvät ja kehitettävät puolensa oppijana. Pohdinnan kautta oppilas kehittää myös metakognitiivisia taitoja, taitoa ”ajatella ajattelua” (Järvelä ym. 2006).

 

Lähteet

 Järvelä, S., Häkkinen, P., & Lehtinen, E. (toim.) (2006). Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Helsinki: WSOY.

http://www.slideshare.net/pirikko/informaali-formaali-2009?type=powerpoint

http://oppiohja.files.wordpress.com/2009/03/oppimisen-teoriasta-opettamisen-malleihin3.pdf